Minun vuoroni alkaa aamukuudelta. Kumppanini vuoro alkaa illalla, kun minut on määrätty nukkumaan. Jossain vaiheessa Debbie Furry näyttää päättäneen, että saman kodin kaksi ihmistä palvelevat eri tarkoituksia. Mutta miksi kissa käyttäytyy eri ihmisten kanssa eri tavoin?

Meillä ei tarvitse katsoa kelloa tietääkseen, että kello lähestyy yhtätoista illalla.

Debbie kertoo.

En tiedä, missä vaiheessa pitkäkarvainen calicokuningattaremme otti vastuulleen perheen vuorokausirytmin, mutta nykyään iltarutiini on varsin selvä. Kun kello lähestyy yhtätoista, Debbie alkaa tehdä minulle selväksi, että olisi aika siirtyä sänkyyn.

Ei joskus. Ei silloin, kun satun itse olemaan väsynyt.

Vaan suunnilleen yhdeltätoista.

Ja minä menen.

Tässä vaiheessa voisi tietysti kysyä, kumpi tässä on kouluttanut kumman.

Minun vuoroni alkaa kuudelta

Aamulla asetelma jatkuu.

Noin kuudelta Debbie on sitä mieltä, että yö on ohi. Minun yöni siis.

Minulta odotetaan palveluita. Pitäisi nousta. Pitäisi huomioida. Pitäisi leikkiä. Jos yritän esittää nukkuvaa ihmistä, Debbie osaa kyllä tehdä tilanteesta sellaisen, ettei väärinkäsitystä pääse syntymään.

Erikoista tässä ei ole pelkästään kellonaika. Erikoista on työnjako.

Sängyssä Debbie haluaa usein maata päälläni. Sohvalla hänen valintansa on puolestaan kumppanini.

Illalla minut komennetaan nukkumaan. Sen jälkeen alkaa kumppanini yövuoro.

Meillä näyttää siis olevan kaksi ihmistä ja yksi kissa, joka on laatinut kummallekin oman toimenkuvan.

Onko kissalla eri ihminen eri tarkoituksiin?

Tämä sai minut miettimään asiaa, joka helposti katoaa, kun puhumme kissan ja ”omistajan” suhteesta.

Entä jos kissalla ei olekaan vain yhtä yleistä suhdetta kotinsa ihmisiin?

Ihmistenkin väliset suhteet ovat erilaisia. Yhden kanssa puhutaan asioista, toisen kanssa nauretaan ja kolmannen kanssa on mukava vain olla hiljaa. Olisi oikeastaan aika ihmiskeskeistä olettaa, että kissa suhtautuisi kaikkiin läheisiin ihmisiinsä samalla tavalla.

Tutkimuksesta löytyy ainakin hyviä syitä ottaa ajatus vakavasti.

Kristyn Vitalen, Alexandra Behnken ja Monique Udellin vuonna 2019 julkaisemassa tutkimuksessa tarkasteltiin kissojen kiintymyskäyttäytymistä ihmistä kohtaan niin sanotun secure base -testin avulla. Tutkijat havaitsivat kissoilla erilaisia kiintymysmalleja suhteessa hoitajaansa. Tutkimus antaa näyttöä siitä, ettei tuttu ihminen ole kissalle pelkästään ruoan ja muiden resurssien tarjoaja, vaan ihmisen ja kissan välisellä sosiaalisella suhteella voi itsessään olla kissalle merkitystä.

Se ei tietenkään vielä kerro, miksi Debbie valitsee sängyssä minut ja sohvalla kumppanini.

Eikä tutkimuksesta voi päätellä, että kissa jakaisi ihmisille tietoisesti tehtävänimikkeitä kuten aamupalvelija ja sohvahenkilö.

Mutta kissan ja ihmisen välinen suhde näyttää olevan paljon monimutkaisempi kuin vanha mielikuva itsenäisestä kissasta, joka vain sattuu asumaan ihmisen kanssa.

Debbie tietää, kuka minä olen

Tiedämme myös, että kissa pystyy erottamaan tutun ihmisen muista.

Atsuko Saito ja Kazutaka Shinozuka testasivat vuonna 2013 kotikissojen kykyä erottaa omistajansa ääni vieraiden ihmisten äänistä. Kissat eivät välttämättä juosseet riemusta kiljuen omistajansa luokse – yllätys – mutta niiden käyttäytyminen osoitti, että ne erottivat tutun äänen vieraista.

Myöhemmässä tutkimuksessa Charlotte de Mouzon kollegoineen puolestaan havaitsi, että kissat reagoivat eri tavoin, kun niiden oma ihminen vaihtoi tavallisesta aikuiselle suunnatusta puheesta kissalle suunnattuun puhetapaan. Kun puhujana oli vieras ihminen, vastaavaa eroa ei havaittu samalla tavalla. Tutkijat nostivat esiin ihmisen ja juuri kyseisen kissan välisen yksilöllisen suhteen merkityksen.

Debbie ei siis elä abstraktisti ”ihmisten” kanssa.

Hän elää meidän kanssamme.

Ja vuosien aikana hänelle on kertynyt valtava määrä tietoa siitä, miten juuri nämä kaksi ihmistä käyttäytyvät.

Siitä päästään aamukuuteen.

Miksi juuri minä nousen aamukuudelta?

Dennis Turnerin katsaus kissan ja ihmisen sosiaalisesta vuorovaikutuksesta kokoaa vuosikymmenten tutkimusta siitä, miten kissa ja ihminen vaikuttavat toistensa käyttäytymiseen. Yksi kiinnostava havainto on, että sillä on merkitystä, kumpi osapuoli aloittaa kontaktin. Kissan aloittamat vuorovaikutustilanteet ovat tutkimuksissa keskimäärin kestäneet pidempään kuin ihmisen aloittamat, ja kissan ja ihmisen halukkuus vastata toistensa vuorovaikutusaloitteisiin näyttää olevan yhteydessä toisiinsa.

Toisin sanoen kissan ja ihmisen yhteiselämässä syntyy vähitellen kahden yksilön oma vuorovaikutusjärjestelmä.

Debbie ei välttämättä herätä minua siksi, että minut olisi mystisesti valittu perheen aamuihmiseksi.

On myös mahdollista, että olen vuosien saatossa osoittanut olevani ihminen, johon aamukuudelta kannattaa ottaa yhteyttä.

Jos Debbie aamulla pyytää ruokaa, juomaa, seuraa, leikkiä tai hiekkalaatikon välitöntä siivousta ja minä nousen hoitamaan kaiken, lopputulos on Debbien kannalta erinomainen. Jos sama toimii seuraavanakin aamuna, miksi taktiikkaa kannattaisi vaihtaa?

Ja jos se toimii tarpeeksi monta kertaa, meillä ei ehkä enää ole satunnaista aamukuuden tapahtumaa.

Meillä on rutiini.

Olenko siis helposti koulutettava?

Mutta miten Debbie tietää, että kello on yksitoista?

Sitten päästään iltavuoroon.

Kissat eivät tietenkään tarvitse ihmisen käsitystä kellosta oppiakseen kodin päivärytmin. Vuorokaudessa toistuu valtava määrä vihjeitä: valo muuttuu, ihmiset liikkuvat eri tavoin, ruokaa tulee tiettyihin aikoihin ja samat tapahtumat seuraavat toisiaan päivästä toiseen.

Ja myös ihmisen elämä voi vaikuttaa kissan aktiivisuuden rytmiin.

Giuseppe Piccionen ja kollegoiden tutkimuksessa verrattiin kahdessa erilaisessa elinympäristössä elävien kissojen aktiivisuutta. Tulokset tukivat ajatusta siitä, että ihmisen läsnäolo ja hoitorutiinit voivat vaikuttaa kotikissan aktiivisuuden määrään ja ajoittumiseen. Tutkimus oli pieni, joten siitä ei pidä tehdä universaalia sääntöä kaikille kissoille. Se kuitenkin osoittaa jotain kiinnostavaa: kissan päivärytmi ei synny irrallaan sen sosiaalisesta ympäristöstä.

Debbien ei siis tarvitse katsoa yöpöydän kelloa ja todeta, että kappas, 22.57.

Hänellä on joka ilta käytössään koko kodin tapahtumaketju.

Mutta tässä tulee meidän tapauksessamme kiinnostavin kysymys.

Ennakoiko Debbie minun nukkumaanmenoani, vai onko hän oppinut myös käynnistämään sen?

Koska yhdeltätoista tapahtuu jotain.

Minua katsotaan.

Sitten katsotaan sängyn suuntaan.

Jos tämä ei riitä, asiaa täsmennetään.

Naukumista. Nyt nukkumaan.

Ja minä menen.

Kumpi tässä lopulta koulutti kumman?

Kissan käyttäytymisestä puhuttaessa keskitymme usein siihen, miten ihminen voi opettaa kissaa.

Istu. Tule. Mene kuljetuskoppaan. Älä syö tuota huonekasvia.

Vähemmälle huomiolle jää toinen puoli.

Kissa oppii jatkuvasti myös meistä.

Se oppii, millaiset äänet ja eleet saavat juuri tämän ihmisen reagoimaan. Se oppii kodin tapahtumien järjestystä. Se oppii, kuka tekee mitäkin ja milloin.

Ja samaan aikaan ihminen oppii kissaa.

Kun tietty maukaisu tarkoittaa leikkiä, opimme tunnistamaan sen. Kun kissa lähtee määrätietoisesti kohti makuuhuonetta ja vilkaisee taakseen, opimme seuraamaan. Kun se haluaa viereen, teemme tilaa.

Turnerin katsauksen perusteella kissan ja ihmisen välistä vuorovaikutusta onkin mielekästä tarkastella kaksisuuntaisena suhteena: molemmat osapuolet tekevät aloitteita ja reagoivat toistensa käyttäytymiseen.

Siinä mielessä kysymys siitä, kumpi koulutti kumman, saattaa olla väärä.

Todennäköisesti olemme kouluttaneet toisiamme.

Yksi kissa, kaksi erilaista suhdetta

Tutkimus ei lopulta pysty kertomaan minulle, miksi Debbie makaa sängyssä minun päälläni mutta sohvalla kumppanini rinnalla.

Se ei myöskään pysty vahvistamaan, että Debbie olisi tietoisesti laatinut meille kaksivuorojärjestelmän.

Mutta tutkimuksesta muodostuu kiinnostava kokonaisuus.

Kissat voivat muodostaa ihmisiin sosiaalisesti merkityksellisiä kiintymyssuhteita. Ne tunnistavat tutun ihmisen äänen ja voivat erottaa juuri oman ihmisensä niille suunnatun puhetavan. Kissan ja ihmisen vuorovaikutus rakentuu molempien aloitteista ja vastauksista. Ja ihmisen läsnäolo sekä arkiset rutiinit voivat vaikuttaa kissan aktiivisuusrytmiin.

Ehkä kiinnostavinta ei siis ole se, kumpi meistä on Debbien suosikki.

Kiinnostavampaa on se, että Debbie näyttää rakentaneen kummankin kanssa omanlaisensa suhteen.

Minut herätetään aamukuudelta.

Minulta tilataan palveluita.

Kumppanini kanssa vietetään laatuaikaa muun muassa sohvalla. Ja leikitään.

Ja kun minut on illalla toimitettu asianmukaisesti unten maille, alkaa yövuoro.

Ehkä Debbie ei siis olekaan laatinut meille työvuoroja.

Ehkä olemme laatineet ne yhdessä ja Debbie on vain ainoa, joka pitää huolen siitä, että niitä noudatetaan.

---

Lähteet

Vitale, K. R., Behnke, A. C. & Udell, M. A. R. 2019. Attachment bonds between domestic cats and humans. Current Biology 29(18), R864–R865. PubMed
Tutkimus PubMedissa

Saito, A. & Shinozuka, K. 2013. Vocal recognition of owners by domestic cats (Felis catus). Animal Cognition 16, 685–690. PubMed
Tutkimus PubMedissa

de Mouzon, C., Gonthier, M. & Leboucher, G. 2022. Discrimination of cat-directed speech from human-directed speech in a population of indoor companion cats (Felis catus). Animal Cognition. Gwern
Tutkimusartikkeli

Turner, D. C. 2021. The Mechanics of Social Interactions Between Cats and Their Owners. Frontiers in Veterinary Science 8:650143. Frontiers
Avoin tutkimuskatsaus

Piccione, G., Marafioti, S., Giannetto, C., Panzera, M. & Fazio, F. 2013. Daily rhythm of total activity pattern in domestic cats (Felis silvestris catus) maintained in two different housing conditions. Journal of Veterinary Behavior 8(4), 189–194. ScienceDirect
Tutkimusartikkeli