Koira heiluttaa häntäänsä ja ryntää ovelle. Kissa saattaa vilkaista sohvalta, siristää silmiään ja jatkaa uniaan. Tarkoittaako se, että koira rakastaa ihmistään enemmän? Ei välttämättä. Kissan kiintymystä on helppo aliarvioida, jos sitä yrittää tulkita koiran käyttäytymisen kautta.

Minulla on kotona Debbie Furry, joka ei ole koskaan kuullutkaan väitteestä, jonka mukaan kissat ovat etäisiä ja itsenäisiä eläimiä.

Debbie seuraa minua huoneesta toiseen. Hän tulee mukaan vessaan, osallistuu etätöihin hyppäämällä näppäimistölle ja ilmoittaa, milloin on aika leikkiä tai mennä nukkumaan.

Joskus hän haluaa olla aivan kiinni minussa. Joskus hän taas vetäytyy omiin oloihinsa.

Molemmat sopivat minulle.

Silti kissoista puhutaan usein kuin ne olisivat koirien hieman epäonnistuneita versioita. Ne eivät tottele yhtä innokkaasti, eivät aina tule kutsuttaessa eivätkä välttämättä osoita kiintymystään yhtä näyttävästi.

Mutta miksi niiden pitäisi?

Koiran rakkaus näkyy. Kissan rakkaus pitää osata huomata.

Koiran ja ihmisen yhteinen historia on muovannut lajien välistä vuorovaikutusta. Koiria on jalostettu moniin tehtäviin, joissa yhteistyö ihmisen kanssa on ollut keskeistä.

Kissan kesyyntymishistoria on erilainen. Kissojen varhaiset suhteet ihmisiin rakentuivat osittain ihmisasutusten tarjoamien ravintomahdollisuuksien ympärille, ja ne ovat säilyttäneet monia yksin saalistavan eläimen käyttäytymispiirteitä.

Tästä ei kuitenkaan seuraa, ettei kissa tarvitsisi ihmistä tai muodostaisi häneen läheistä suhdetta.

Kissan sosiaalisuus on yksilöllistä. Jotkut kissat hakeutuvat jatkuvasti ihmisen seuraan, toiset pitävät enemmän etäisyydestä. Sama kissa voi kaivata läheisyyttä yhtenä hetkenä ja omaa rauhaa seuraavana.

Kissan kiintymys voi näkyä esimerkiksi siinä, että se hakeutuu ihmisen lähelle, tervehtii tätä häntä pystyssä, puskee päätään häneen tai lepää rauhallisesti hänen seurassaan.

Kissa ei siis välttämättä ole välinpitämätön.

Se vain puhuu kissaa.

Tutkimus: kissa voi muodostaa turvallisen kiintymyssuhteen

Vuonna 2019 Current Biology -lehdessä julkaistu tutkimus haastoi käsitystä kissasta eläimenä, joka ei kiintyisi ihmiseen.

Oregon State Universityn tutkijat tarkastelivat kissojen käyttäytymistä tilanteessa, jossa tuttu ihminen poistui hetkeksi ja palasi takaisin.

Tutkijat havaitsivat, että kissat osoittivat erilaisia kiintymyskäyttäytymisen malleja. Osa käytti ihmistään turvallisuuden lähteenä ja pystyi tämän läsnä ollessa tutkimaan ympäristöään rauhallisesti.

Tutkimus ei tarkoita, että jokainen kissa muodostaisi samanlaisen suhteen ihmiseensä. Se kuitenkin osoittaa, ettei kiintymyssuhteen muodostaminen ole vain koirien ominaisuus.

Tämä on tärkeä havainto, sillä kissan itsenäisyys ja kiintymys eivät sulje toisiaan pois.

Kissa voi kaivata ihmisen läheisyyttä ja silti haluta päättää itse, milloin sitä kosketetaan.

Hidas silmänräpäytys voi kertoa enemmän kuin hännänheilutus

Kissan viestintää ei aina huomaa, ellei tiedä, mitä etsiä.

Vuonna 2020 Scientific Reports -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin kissojen hidasta silmien siristämistä ja räpyttelyä.

Tutkijat havaitsivat, että kissat vastasivat ihmisen hitaisiin silmänräpäytyksiin vastaavilla silmien liikkeillä tavallista useammin. Toisessa kokeessa kissat lähestyivät vierasta tutkijaa todennäköisemmin tämän siristettyä silmiään hitaasti kuin neutraalin ilmeen jälkeen.

Tulokset viittaavat siihen, että hidas silmien siristäminen voi toimia myönteisenä viestinä kissan ja ihmisen välillä. Tutkimus ei kuitenkaan todista, että jokainen silmänräpäytys tarkoittaisi rakkautta.

Kissan viestintä on kokonaisuus. Silmien lisäksi kannattaa tarkkailla korvia, häntää, kehon asentoa ja tilannetta, jossa käyttäytyminen tapahtuu.

Kissa ei ole tottelematon vain siksi, ettei se tottele

Koiran ja kissan käyttäytymistä verrattaessa yksi asia unohtuu helposti: ihmisen käskyjen noudattaminen ei ole sama asia kuin älykkyys.

Jos kissa ei tule kutsuttaessa, se ei yksin kerro, ettei kissa tunnistaisi kutsua tai ymmärtäisi ihmisen viestiä.

Motivaatio, aiemmat kokemukset ja ympäristö vaikuttavat siihen, miten eläin reagoi.

Kissan kouluttaminen on mahdollista, mutta koulutuksessa kannattaa huomioida kissan omat motivaatiotekijät ja käyttää palkitsemista.

Ehkä kysymys ei siis olekaan siitä, miksi kissa ei käyttäydy kuten koira.

Ehkä kysymys on siitä, miksi ihminen odottaa sitä.

Hyvä suhde ei synny pakottamalla

Eläinten käyttäytymistä tutkineen Dennis C. Turnerin vuonna 2021 julkaisema katsaus korostaa kissan ja ihmisen vuorovaikutuksen vastavuoroisuutta.

Kissan ja ihmisen välisen kanssakäymisen onnistumiseen vaikuttaa muun muassa se, miten molemmat reagoivat toistensa aloitteisiin.

Kun kissa saa vaikuttaa siihen, milloin ja miten vuorovaikutusta tapahtuu, suhde voi rakentua sen omia tarpeita kunnioittaen.

Tämä on kissan hyvinvoinnin kannalta olennainen asia.

Kaikki kissat eivät nauti sylissä olemisesta. Kaikki eivät halua tulla nostetuiksi, silitetyiksi tai halatuiksi juuri silloin, kun ihminen niin päättää.

Kissan rajojen kunnioittaminen ei tee suhteesta etäistä.

Päinvastoin se voi tehdä siitä turvallisemman.

Debbie ei ole koira. Onneksi.

Debbie ei nouda tossujani, mutta hän noutaa pallon.

Hän tuo sen minulle, odottaa että heitän sen ja pinkaisee perään. Hetken kuluttua pallo on jälleen edessäni. Minun tehtäväni on heittää se uudelleen. Ja uudelleen. Ja uudelleen.

Koiramaistako? Ehkä. Mutta miksi pallon noutaminen olisi koiramaista vain siksi, että koiratkin tekevät niin?

Debbie ei istu käskystä, mutta osaa ilmoittaa, milloin hiekkalaatikko pitäisi siivota. Hän ei välttämättä halua syliini juuri silloin, kun minä haluaisin hänet siihen. Mutta kun hän itse päättää tulla lähelleni, mikään muu ei sillä hetkellä tunnu yhtä tärkeältä.

En tarvitse Debbieltä koiran käyttäytymistä todistukseksi siitä, että välillämme on läheinen suhde.

Hän on kissa.

Ja ehkä kissojen ymmärtäminen alkaa juuri siitä, että lakkaamme arvioimasta niitä jonkin toisen eläimen mittapuulla.

Kissan ei tarvitse olla pieni koira ollakseen hyvä ystävä.

Eikä sen tarvitse todistaa kiintymystään ihmisen ehdoilla.

Lähteet

Vitale, K. R., Behnke, A. C. & Udell, M. A. R. (2019). Attachment bonds between domestic cats and humans. Current Biology, 29(18), R864–R865. https://doi.org/10.1016/j.cub.2019.08.036

Humphrey, T. ym. (2020). The role of cat eye narrowing movements in cat–human communication. Scientific Reports, 10, 16503. https://doi.org/10.1038/s41598-020-73426-0

Turner, D. C. (2021). The Mechanics of Social Interactions Between Cats and Their Owners. Frontiers in Veterinary Science, 8, 650143. https://doi.org/10.3389/fvets.2021.650143

---