Maissa, joissa on enemmän kissoja, ihmiset ovat keskimäärin onnellisempia. Tuore kansainvälinen tutkimus herättää kysymyksen: lisäävätkö kissat hyvinvointiamme, vai onko yhteyden taustalla jotain muuta?

Minun onnellisuudellani on neljä tassua, tuuhea häntä ja nimi: Debbie Furry.

Debbie ei maksa vuokraa, osallistu kotitöihin eikä hyväksy sitä, että aamukuudelta olisi liian aikaista leikkiä. Hänellä on omat mielipiteensä kaikesta, ja hän myös ilmoittaa ne.

Silti elämäni on hänen ansiostaan onnellisempaa.

Huomioni kiinnittyi hiljattain Helsingin Sanomien uutiseen tutkimuksesta, jossa tarkasteltiin kissojen määrän ja ihmisten onnellisuuden välistä yhteyttä. Syyskuussa 2026 julkaistussa PLOS One -tutkimuksessa vertailtiin 93 maan onnellisuutta, kissojen määrää ja muita hyvinvointiin liittyviä tekijöitä.

Kissanomistajana tutkimustulos kuulosti tietysti ilahduttavalta. Mutta samalla jäin miettimään, mitä tutkimus oikeastaan kertoo. Tekevätkö kissat ihmisistä onnellisempia, vai onko yhteyden taustalla jotain muuta?

Onnellisissa maissa on enemmän kissoja

Kansainvälisessä tutkimuksessa tarkasteltiin kissojen määrää suhteessa väkilukuun sekä maiden onnellisuutta, taloudellista hyvinvointia, terveysmenoja ja toksoplasma-alkueläinloisen esiintyvyyttä.

Tutkijat havaitsivat, että maissa, joissa kissoja oli enemmän suhteessa väkilukuun, myös onnellisuus oli keskimäärin korkeammalla tasolla.

Kissojen määrän ja onnellisuuden välinen korrelaatio oli 0,62. Kyseessä on melko voimakas positiivinen tilastollinen yhteys.

Tulos kuulostaa kissaihmisen korviin erinomaiselta. Mutta ennen kuin julistamme kissat maailman onnellisuuden salaisuudeksi, on syytä tarkastella havaintoa lähemmin.

Tutkimus oli ekologinen korrelaatiotutkimus. Siinä tarkasteltiin maiden välisiä eroja, ei yksittäisten kissanomistajien onnellisuutta.

Tutkimus ei siis osoita, että kissan hankkiminen tekisi ihmisestä onnellisemman. Eikä siitä voida päätellä, että juuri kissat olisivat maiden välisten onnellisuuserojen syy.

Voiko hyvinvointi selittää kissojen määrää?

Kissoja oli enemmän myös taloudellisesti vauraammissa maissa.

Tämä on tärkeä havainto, sillä vauraus liittyy moniin ihmisten hyvinvointia selittäviin tekijöihin, kuten terveydenhuoltoon, turvallisuuteen ja elinolosuhteisiin.

On mahdollista, että ihmisillä on hyvinvoivissa yhteiskunnissa paremmat mahdollisuudet pitää lemmikkieläimiä.

Silloin kissojen suuri määrä ei välttämättä ole onnellisuuden syy vaan yksi hyvinvoinnin ilmentymä.

Tutkimuksessa kissojen määrä oli kuitenkin yhteydessä onnellisuuteen myös tutkijoiden käyttämässä monimuuttujamallissa, jossa tarkasteltiin muun muassa terveysmenoja ja toksoplasma-altistusta. Havainto säilyi siis tässä tilastollisessa tarkastelussa, vaikka sen syytä ei voida osoittaa.

Tutkimuksen tekijät myös muistuttavat, ettei pelkkä kissojen määrä kerro, millainen suhde ihmisillä on niihin.

Silti havainto on kiinnostava. Se nostaa esiin kysymyksen siitä, millainen merkitys eläimillä on ihmisten elämänlaadulle.

Kissan tuoma onnellisuus rakentuu arjessa

Kissan vaikutus ihmisen hyvinvointiin ei välttämättä näy suurina elämänmuutoksina.

Se voi näkyä pienissä asioissa.

Kissa tulee viereen nukkumaan. Se puskee kättä, vaatii leikkiä tai asettuu syliin juuri silloin, kun ihminen on pysähtynyt hetkeksi.

Kissan kanssa eläminen voi tuoda arkeen seuraa, läheisyyttä ja säännöllisyyttä. Eläimestä huolehtiminen voi myös vahvistaa kokemusta siitä, että on tärkeä toiselle elävälle olennolle.

Lemmikkien vaikutuksesta ihmisten hyvinvointiin on saatu tutkimuksissa vaihtelevia tuloksia. Pelkkä lemmikin omistaminen ei takaa onnellisuutta, eikä kaikissa tutkimuksissa lemmikinomistajien hyvinvointi ole ollut muita parempaa.

Tämä ei kuitenkaan tee yksittäisen ihmisen kokemuksesta vähemmän merkityksellistä.

Se kertoo pikemminkin siitä, ettei ihmisen ja eläimen välistä suhdetta voi pelkistää yhteen onnellisuusmittariin.

Kissa voi olla tärkeä kumppani silloinkin, kun sen vaikutusta ei pystytä osoittamaan tilastoissa.

Entä tutkimuksessa mainittu loinen?

Tutkimuksessa tarkasteltiin myös Toxoplasma gondii -alkueläinloista, jonka elinkiertoon kissat kuuluvat.

Tutkijat havaitsivat, että suurempi toksoplasma-altistukseen liittyvien vasta-aineiden esiintyvyys oli yhteydessä vähäisempään onnellisuuteen maiden tasolla. Erityisesti IgM-vasta-aineiden esiintyvyyden yhteys säilyi tutkijoiden monimuuttujamallissa.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kissanomistajat olisivat muita onnettomampia tai että lemmikkikissat olisivat erityinen uhka ihmisten hyvinvoinnille.

Toksoplasmatartunnan voi saada myös esimerkiksi huonosti kypsennetystä lihasta tai saastuneesta ympäristöstä.

Tutkimuksessa käytetyt tartuntatiedot perustuivat lisäksi raskaana olevilta naisilta kerättyihin tietoihin, jotka eivät välttämättä kuvaa koko väestöä.

Tutkimuksen perusteella ei voida päätellä, että loinen olisi aiheuttanut maiden välisiä onnellisuuseroja.

Onnellisuutta ei voi laskea kissanpäissä

Tutkimuksen kiinnostavin anti ei ehkä olekaan pelkästään se, että onnellisissa maissa on enemmän kissoja.

Kiinnostavampaa on kysyä, mitä kissat merkitsevät ihmisille ja millaiset yhteiskunnalliset olosuhteet mahdollistavat hyvän elämän sekä ihmisille että eläimille.

Kissa ei ole hyvinvointiväline, jonka tehtävänä on tehdä ihmisestä onnellinen. Se on tunteva eläin, jolla on omat tarpeensa, mieltymyksensä ja tapansa olla vuorovaikutuksessa.

Parhaimmillaan ihmisen ja kissan suhde on vastavuoroinen: ihminen tarjoaa kissalle turvallisen ja virikkeellisen elämän, ja kissa tuo ihmisen arkeen seuraa, iloa ja läheisyyttä.

Tämä vastavuoroisuus on myös yksi syy siihen, miksi pelkän kissamäärän sijaan olisi kiinnostavaa tutkia ihmisten ja kissojen välisen suhteen laatua.

Millainen merkitys onnellisuudelle on sillä, että ihminen tuntee kissansa, ymmärtää sen käyttäytymistä ja pystyy vastaamaan sen tarpeisiin?

Entä millainen merkitys ihmisen hyvinvoinnilla on kissan omaan elämään?

Minun onnellisuuteni nimi on Debbie Furry

Debbie ei tiedä mitään onnellisuustutkimuksista tai tilastollisista yhteyksistä.

Hän tietää, milloin ruokakuppi kaipaa täydennystä, milloin on aika leikkiä ja milloin minun pitäisi mennä nukkumaan.

Hänellä on myös tapana pestä hiuksiani öisin, vaikka en ole koskaan pyytänyt tällaista palvelua.

Debbien kanssa elämä ei ole aina helpompaa tai rauhallisempaa.

Mutta se on hauskempaa, lämpimämpää ja merkityksellisempää.

En tarvitse tutkimusta todistamaan, että Debbie tekee minut onnelliseksi. Sen tiedän jo.

Tutkimusta tarvitaan sen sijaan ymmärtämään, miten eläinten ja ihmisten hyvinvointi liittyvät toisiinsa.

Ja ehkä tärkeintä ei lopulta olekaan se, tekevätkö kissat meidät onnellisiksi.

Vaan se, osaammeko me tehdä myös kissamme onnellisiksi.

Lähteet

Borráz-León, J. I., Rantala, M. J., Krams, I. & Maestripieri, D. (2026). Wealth, health, cats and Toxoplasma gondii: An ecological correlational study of subjective well-being across 93 countries. PLOS One, 21(9), e0357911. Lue alkuperäinen tutkimus.

Helsingin Sanomat (2026). Tutkimusta käsittelevä uutinen. https://www.hs.fi/tiede/art-2000012336561.html