EU:n uusi eläinasetus tuo kissoille pakollisen tunnistusmerkinnän ja rekisteröinnin vaiheittain. Eläinsuojelutoimijat toivovat uudistuksen nostavan kissojen arvostusta. Mutta miksi kissan asema on ylipäätään erilainen kuin koiran?
Huomioni kiinnittyi MTV Uutisten artikkeliin, jossa käsiteltiin EU:n uutta koiria ja kissoja koskevaa eläinasetusta.
Asetuksen myötä myös myytävät ja luovutettavat kissat on tulevaisuudessa sirutettava ja rekisteröitävä. MTV Uutisten mukaan velvoite alkaa vuonna 2030, mutta säännösten käyttöönotto on vaiheittaista ja siirtymäaika ulottuu vuoteen 2041 saakka. Uudistuksen tavoitteena on ehkäistä laitonta kissakauppaa ja helpottaa eläinten alkuperän selvittämistä yli valtioiden rajojen.
Erityisesti pysähdyin kuitenkin Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen HESY johtavan eläintenhoitajan Marika Stillmanin kommenttiin:
”Koiriin verrattuna kissojen arvostus on aika pieni.”
Stillman pitää uudistusta tärkeänä, koska se voi auttaa kadonneita kissoja pääsemään takaisin koteihinsa ja vähentää harkitsemattomia kissanhankintoja. Hänen mukaansa olisi tärkeää myös, ettei kissoja saisi halvalla.
Kommentti herätti kysymyksen: miksi kissan arvostus on edelleen ongelma?
Kissanomistajana minun on vaikea ymmärtää ajatusta siitä, että kissa olisi jotenkin koiraa vähäarvoisempi. Debbie Furry on minulle perheenjäsen, jolla on oma persoonallisuutensa, tarpeensa ja tapansa kommunikoida.
Mutta kyse ei ole vain yksittäisten kissanomistajien tunteista. Kissojen arvostus näkyy myös siinä, kuinka niistä huolehditaan, kuinka paljon niiden hyvinvointiin ollaan valmiita panostamaan ja kuinka vakavasti niiden tarpeet otetaan yhteiskunnassa. Ja kiinnostavaa kyllä, myös tutkimuksissa on havaittu eroja siinä, miten ihmiset suhtautuvat kissoihin ja koiriin.
Tutkimus: koirista ollaan valmiita maksamaan enemmän
Vuonna 2023 Frontiers in Veterinary Science -tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa vertailtiin kissan- ja koiranomistajien suhtautumista lemmikkeihinsä Tanskassa, Itävallassa ja Isossa-Britanniassa. Tutkijat tarkastelivat muun muassa omistajien kiintymystä eläimiinsä, lemmikkivakuutuksia, valmiutta maksaa henkeä pelastavasta hoidosta sekä odotuksia eläinlääkäripalveluista.
Tulokset osoittivat, että koiranomistajat olivat keskimäärin kiintyneempiä lemmikkeihinsä tutkimuksessa käytetyllä mittarilla. He olivat myös useammin valmiita maksamaan eläimensä hoidosta enemmän.
Ero ei kuitenkaan ollut kaikkialla samanlainen. Tanskassa kissan- ja koiranomistajien väliset erot olivat huomattavasti suurempia kuin Isossa-Britanniassa, jossa erot jäivät monilla mittareilla pieniksi. Tutkijat päättelivät, ettei kissojen vähäisempi arvostus ole kaikkialla samanlaisena esiintyvä ilmiö.
Tämä on kiinnostavaa. Jos suhtautuminen kissoihin vaihtelee yhteiskunnasta toiseen, kyse ei välttämättä ole vain kissojen ominaisuuksista vaan myös ihmisten asenteista ja kulttuurisista käsityksistä.
Onko kissan itsenäisyys kääntynyt sitä vastaan?
Kissoja kuvataan usein itsenäisiksi, omapäisiksi ja omissa oloissaan viihtyviksi eläimiksi. Koiraa taas pidetään helposti uskollisena, sosiaalisena ja ihmisen ohjeita noudattavana kumppanina. Mutta miksi juuri ihmisen odotuksiin mukautuminen olisi eläimen arvon mittari?
Vuonna 2019 Journal of Business Research -tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että ihmiset olivat valmiita maksamaan koirien hoidosta ja tuotteista enemmän kuin kissojen. Tutkijat yhdistivät eroa siihen, kuinka vahvasti ihmiset kokivat hallitsevansa lemmikkinsä käyttäytymistä ja kuinka tämä kokemus vaikutti heidän kiintymykseensä. Kun tutkimusasetelmissa eläinten käyttäytymiseen liittyviä odotuksia muutettiin, myös niiden taloudellinen arvostus muuttui.
Tulos herättää epämukavan kysymyksen.
Arvostammeko eläintä enemmän silloin, kun se käyttäytyy meidän toiveidemme mukaisesti?
Kissa ei välttämättä tule kutsuttaessa, suostu silitettäväksi juuri silloin, kun ihminen haluaa, tai osoita kiintymystään yhtä helposti tulkittavalla tavalla kuin koira. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö kissa muodostaisi läheisiä suhteita ihmisiin tai tarvitsisi huolenpitoa.
Kissan itsenäisyys ei ole merkki siitä, että se pärjäisi ilman ihmisen vastuuta.
Suomessa kissojen heikko arvostus on tunnistettu hyvinvointiongelmaksi
Kissojen arvostus ei ole vain mielipidekysymys. Ruokaviraston julkaisemassa Kissojen hyvinvointi Suomessa 2019 -selvityksessä kissojen heikko arvostus nousi esiin yhtenä monien hyvinvointiongelmien taustatekijänä. Selvityksen vastaajat vertasivat kissojen asemaa koiriin ja nostivat esiin esimerkiksi puutteita kissojen hoidossa, virikkeellistämisessä ja hyvinvointitarpeiden huomioimisessa.
Myös vuonna 2026 valmistuneessa Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä opinnäytetyössä tarkasteltiin Suomen kissapopulaatioita ja niiden syntymiseen vaikuttavia tekijöitä. Työssä tuotiin esiin, että kissapopulaatioiden taustalla voivat olla esimerkiksi hylätyt tai vapaasti lisääntyvät kissat sekä virheelliset käsitykset siitä, että kissa pärjää luonnossa omillaan. Kissa voi olla taitava saalistaja, mutta se ei tee hylkäämisestä hyväksyttävää eikä takaa eläimen hyvinvointia.
Kissojen hyvinvointiongelmissa ei siis ole kyse vain yksittäisistä huonoista omistajista. Taustalla voivat vaikuttaa myös laajemmat käsitykset siitä, millaista huolenpitoa kissa tarvitsee ja kuinka paljon sen hyvinvointiin kannattaa panostaa.
Siru ei ratkaise kaikkea, mutta se on tärkeä askel
Suomessa koirien mikrosirutus ja rekisteröinti ovat olleet pakollisia vuodesta 2023 lähtien, mutta kissoille vastaavaa yleistä velvollisuutta ei vielä ole. HESYn Marika Stillman pitää kissojen osalta aikataulua pitkänä. Hänen mukaansa kissojen kärsimystä syntyy joka vuosi lisää, ja hän kysyykin, miksei kissojen tunnistusmerkintää ja rekisteröintiä toteuteta samalla aikataululla kuin koirien.
Mikrosiru ja rekisteröidyt, ajantasaiset yhteystiedot voivat helpottaa kadonneen kissan palauttamista kotiin. Ne voivat myös parantaa eläinten jäljitettävyyttä ja vaikeuttaa laitonta eläinkauppaa. Sirutus ei kuitenkaan yksin estä hylkäämistä, huonoa hoitoa tai vastuutonta lisääntymistä. Siihen tarvitaan myös asenteiden muuttumista.
Nostaako korkeampi hinta kissan arvostusta?
MTV Uutisten haastattelussa Stillman nostaa esiin myös kissojen hankintahinnan. Hänen mukaansa olisi tärkeää, ettei kissoja saisi halvalla eikä niitä myytäisi ihmisille, jotka eivät ole harkinneet kissan ottamista kunnolla. Ajatus on ymmärrettävä. Halpa hankintahinta voi madaltaa kynnystä ottaa eläin hetken mielijohteesta.
Mutta kissan arvostusta ei pitäisi mitata pelkästään rahassa. Korkea hankintahinta ei automaattisesti tee ihmisestä vastuullista omistajaa. Eikä edullisesti tai ilmaiseksi saatu kissa ole vähemmän arvokas kuin kallis rotukissa. Eläimen todellinen arvo ei synny siitä, mitä siitä maksetaan.
Vastuullinen kissanomistajuus tarkoittaa sitoutumista eläimen koko elämään: asianmukaiseen ravintoon, terveydenhoitoon, turvallisuuteen, virikkeisiin ja lajinmukaisten tarpeiden huomioimiseen. Kissan hankintahinta on vain pieni osa siitä taloudellisesta ja muusta vastuusta, jonka ihminen ottaa eläimen tullessa osaksi perhettä.
Siksi tärkeämpää kuin pelkkä hinnan nostaminen olisi varmistaa, että kissan hankkiva ihminen ymmärtää, millaiseen vastuuseen hän sitoutuu.
Kissan ei tarvitse ansaita arvoaan
Ehkä kissan arvostuksessa on lopulta kyse siitä, millaisia ominaisuuksia ihmiset eläimissä arvostavat. Koira saa usein kiitosta uskollisuudestaan, tottelevaisuudestaan ja halustaan tehdä yhteistyötä ihmisen kanssa.
Kissan vahvuudet ovat toisenlaisia. Se voi olla sosiaalinen, läheisyyttä hakeva, leikkisä, tarkkaavainen ja vahvasti omiin rutiineihinsa kiintynyt. Se voi myös haluta olla rauhassa.
Kissa ei ole epäonnistunut koira. Se on oman lajinsa edustaja, jonka hyvinvointia on arvioitava sen omista tarpeista lähtien. Kissan arvo ei voi riippua siitä, kuinka helposti sitä voi kouluttaa, kuinka paljon se miellyttää ihmistä tai kuinka halvalla sen voi hankkia. Eikä siitä, onko se rotukissa vai tavallinen kotikissa.
Debbie Furry ei ole vähempiarvoinen kuin koira
Debbie Furry ei noudata käskyjä vain siksi, että minä niitä annan. Hänellä on oma päiväjärjestyksensä, omat mielipiteensä ja varsin selkeät odotukset siitä, millaista palvelua hänen ihmisensä kuuluu tarjota. Hän myös hakeutuu lähelleni, leikkii kanssani ja osoittaa kiintymystään tavoilla, jotka olen oppinut tunnistamaan.
Minulle Debbie ei ole arvokas siksi, että hän tuottaa minulle iloa tai käyttäytyy toiveideni mukaisesti. Hän on arvokas siksi, että hän on elävä, tunteva yksilö. Siksi kissojen sirutus- ja rekisteröintivelvoitteissa on kyse paljon muustakin kuin hallinnollisesta uudistuksesta. Ne ovat osa laajempaa keskustelua siitä, millaisen vastuun ihminen ottaa eläimestä, jonka on päättänyt ottaa elämäänsä.
Kissan ei tarvitse muuttua koiran kaltaiseksi ansaitakseen saman arvostuksen.
Sen pitäisi riittää, että se on kissa.
Lähteet
Kirk, C. P. (2019). Dogs have masters, cats have staff: Consumers’ psychological ownership and their economic valuation of pets. Journal of Business Research.
MTV Uutiset (2026). ”Koiriin verrattuna kissojen arvostus on aika pieni” – uusi eläinasetus velvoittaa siruttamaan ja rekisteröimään kissat.
Sandøe, P. ym. (2023). Do people really care less about their cats than about their dogs? A comparative study in three European countries. Frontiers in Veterinary Science.
Rossi, S. K. (2026). Kissapopulaatiot ja niiden tilanne Suomessa. Helsingin yliopisto.
Ruokavirasto (2020). Kissojen hyvinvointi Suomessa 2019.
Ruokavirasto (2026). Koirat, kissat ja fretit – tunnistusmerkintä ja rekisteröinti.

Vastaa