LUE TAI KUUNTELE 🎧

”Kissa kuuluu ulos.”

Väitteen kuulee edelleen yllättävän usein. Joskus se puetaan eläinten oikeuksien kieleen: kissalla on oikeus lajityypilliseen elämään, vapauteen, tutkimiseen ja saalistamiseen. Sisäkissan elämä näyttäytyy siinä helposti turvallisena mutta vähän surullisena korvikkeena oikealle kissanelämälle.

Mutta tässä menee kaksi asiaa sekaisin.

Kissan tarve käyttäytyä kissan tavoin ei ole sama asia kuin tarve kulkea yksin ja valvomatta ulkona.

Oma kissani Debbie on tästä kiinnostava muistutus.

Debbie ei erityisemmin arvosta yllätyksiä. Pienikin odottamaton ääni voi saada hänet varuilleen, ja jopa vieraan ihmisen voimakas parfyymin tuoksu saattaa olla hänen mielestään epäilyttävä tunkeutuminen tuttuun maailmaan.

Debbie ei tietenkään ole tutkimustulos. Yhden kissan käyttäytymisestä ei voi päätellä, millaisia kaikki kissat ovat.

Mutta juuri siinä on pointti.

Kissat ovat yksilöitä.

Yhdelle valjaiden esiin ottaminen voi merkitä päivän suurinta seikkailua. Toinen tarkkailee ulkomaailmaa mieluummin turvallisesti ikkunasta. Aikuiselle kissalle, joka ei ole tottunut ulkoilemaan, ulkoilu voi SEYn mukaan aiheuttaa jopa voimakasta pelkoa.

Silti puhumme välillä ”kissan luonnollisista tarpeista” aivan kuin olisi olemassa yksi universaali kissa, joka haaveilee ulko-oven avautumisesta.

Tutkimuksen perusteella asia on paljon kiinnostavampi.

Ulkoilussa on paljon hyvää

Olisi liian yksinkertaista väittää, ettei ulkoilusta olisi kissalle hyötyä.

Vuonna 2020 julkaistussa tutkimuskatsauksessa käytiin läpi kissojen valvomattoman ulkoilun hyötyjä ja haittoja. Ulkona kissa saa valtavan määrän ympäristön tarjoamia virikkeitä ja mahdollisuuksia muun muassa tutkimiseen, liikkumiseen, kiipeilyyn ja saalistuskäyttäytymiseen.

Sisällä eläminen ei myöskään automaattisesti tarkoita hyvää elämää.

Jos kissan maailma koostuu ruokakupista, hiekkalaatikosta ja sohvasta, mutta mahdollisuuksia leikkiin, kiipeilyyn, tutkimiseen, raapimiseen ja piiloutumiseen ei juuri ole, sisäympäristö voi olla kissalle liian köyhä.

Vuonna 2025 julkaistussa Feline Veterinary Medical Associationin kannanotossa korostetaankin, että sisäkissan fyysisen, emotionaalisen ja kognitiivisen hyvinvoinnin kannalta sen ympäristön täytyy mahdollistaa kissalle normaalien käyttäytymistarpeiden toteuttaminen.

Ongelma ei siis ratkea sillä, että ulko-ovi yksinkertaisesti pidetään kiinni.

Mutta tästä ei seuraa, että ratkaisu olisi avata se.

Vapaa ulkoilu tuo mukanaan muutakin kuin vapautta

Sama tutkimuskatsaus, jossa tunnistetaan ulkoilun hyödyt, luettelee myös valvomattomaan ulkoiluun liittyviä hyvinvointiriskejä.

Niihin kuuluvat esimerkiksi liikenneonnettomuudet, tartuntataudit ja loiset, muiden eläinten aiheuttamat vammat, myrkyllisten aineiden nieleminen sekä katoaminen.

Myös SEY suosittelee kissan ulkoiluttamista vain valvotusti esimerkiksi valjaissa tai ulkotarhassa.

Liikenteen aiheuttamaa riskiä ei kannata vähätellä.

Britanniassa tehdyssä Bristol Cats -pitkittäistutkimuksessa seurattiin nuorten lemmikkikissojen kuolleisuutta. Kahdeksaan ikävuoteen mennessä kuolleiden 362 kissan yleisin ilmoitettu kuolinsyy oli liikenneonnettomuus: se muodosti 45,6 prosenttia tutkimuksessa kirjatuista kuolemista.

Luku ei tarkoita, että 45,6 prosenttia ulkoilevista kissoista kuolisi auton alle. Tutkimuksesta ei voi tehdä sellaista johtopäätöstä.

Se kertoo kuitenkin siitä, kuinka merkittävä kuolinsyy liikenne voi nuorille kissoille olla.

”Se on aina tullut takaisin”

Tämä on ehkä lause, johon keskustelussa vapaana ulkoilevista kissoista pysähdyn useimmin.

”Meidän kissa on aina ulkoillut.”

”Se osaa varoa autoja.”

”Se pysyttelee tässä lähellä.”

”Se on aina tullut takaisin.”

Niin on.

Kunnes mahdollisesti yhtenä päivänä ei tule.

Aiemmat onnistuneet ulkoiluretket kertovat siitä, mitä tähän asti on tapahtunut. Ne eivät takaa seuraavan retken turvallisuutta.

Jos kissa katoaa, jäljelle jää pahimmillaan hirvittävä epätietoisuus.

Onko se jonkun hyväntahtoisen ihmisen luona?

Onko se säikähtänyt ja eksynyt?

Onko se jäänyt lukkojen taakse autotalliin tai varastoon?

Onko se loukkaantunut?

Onko se joutunut tekemisiin myrkyllisen aineen kanssa?

Onko toinen eläin vahingoittanut sitä?

Vai onko se jäänyt auton alle?

Juuri tätä riskiä minun on vaikea sovittaa ajatukseen siitä, että valvomaton ulkoilu olisi välttämätön osa hyvää kissanelämää.

Mutta eikö kissalla ole oikeus olla kissa?

On.

Ja tässä keskustelu muuttuu kiinnostavaksi.

Kissan hyvinvointia ei voi määritellä pelkästään turvallisuudeksi. Eläimelle ei riitä, että se pysyy hengissä, saa ruokaa ja käy eläinlääkärissä tarvittaessa.

Sen täytyy saada elää kissan elämää.

AAFP:n ja ISFM:n kissan ympäristötarpeita koskevissa suosituksissa hyvän kissaympäristön perustaksi määritellään viisi osa-aluetta: turvallinen paikka, keskeisten resurssien saatavuus ja sijoittelu, mahdollisuus leikkiin ja saalistuskäyttäytymiseen, myönteinen ja ennakoitava vuorovaikutus ihmisen kanssa sekä ympäristö, jossa huomioidaan kissan hajuaistin merkitys.

Näitä periaatteita sovelletaan kissoihin niiden elämäntavasta riippumatta.

Siis myös sisäkissoihin.

Sisäkissalle pitää tarjota mahdollisuuksia kiipeillä korkealle, tarkkailla ympäristöään, piiloutua, raapia, etsiä, jahdata ja ”saalistaa”. Ruokaa voidaan piilottaa tai tarjota aktivointileluista. Leluilla voidaan jäljitellä saaliin liikettä.

Ja kissan pitää välillä saada myös olla rauhassa.

Sisäkissan pitäminen ei siis saisi tarkoittaa kissan luonnollisen käyttäytymisen poistamista sen elämästä.

Päinvastoin: ihmisen vastuulle tulee järjestää sille mahdollisuuksia toteuttaa sitä turvallisesti.

Debbie ja parfyymin kauheus

Debbien suhtautuminen vieraisiin hajuihin tuntui minusta aluksi lähinnä yhdeltä hänen lukuisista omituisuuksistaan.

Mutta kissan hajumaailma on paljon tärkeämpi asia kuin ihmiselle helposti tulee mieleen.

AAFP:n ja ISFM:n ympäristösuosituksissa yksi viidestä hyvän kissaympäristön peruspilarista on nimenomaan kissan hajuaistin merkityksen kunnioittaminen.

Kissa käyttää hajuja ympäristönsä arvioimiseen ja turvallisuuden tunteen rakentamiseen. Suosituksissa kehotetaan jopa välttämään voimakkaasti hajustettuja tuotteita, jotka voivat häiritä kissalle tuttua hajumaailmaa.

Debbie ei siis välttämättä olekaan parfyymin suhteen vain dramaattinen diiva.

Tai ainakaan pelkästään dramaattinen diiva.

Hän hahmottaa ympäristöään kissan aisteilla, ei minun.

Ja juuri siksi minusta on outoa ajatella, että voisin määritellä hänen puolestaan, millainen ympäristö tekee hänet onnelliseksi vain sillä perusteella, että ”kissat kuuluvat ulos”.

Mitä vapaana ulkoilevalle kissalle voi tapahtua?

Liikenne. Törmäys ajoneuvon kanssa voi johtaa vakavaan loukkaantumiseen tai kuolemaan.

Katoaminen. Kissa voi eksyä, säikähtää tai joutua eroon omistajastaan.

Tappelut ja muut eläimet. Kontaktit muihin kissoihin ja eläimiin voivat aiheuttaa vammoja ja altistaa tartunnoille.

Myrkylliset aineet. Ulkona kissa voi päästä käsiksi aineisiin, joiden turvallisuutta omistaja ei pysty valvomaan.

Taudit ja loiset. Ulkoilu lisää mahdollisuuksia kontakteihin muiden eläinten ja taudinaiheuttajien kanssa.

Loukkaantuminen. Omistaja ei pysty valvomaan, mitä kissalle tapahtuu sen liikkuessa yksin.

Ja asiaa voi tarkastella myös muiden eläinten näkökulmasta: saalistava lemmikkikissa voi tappaa luonnonvaraisia eläimiä.

Näin sisäkissa saa toteuttaa kissuuttaan

🐾 Saalista. Leikit, joissa kissa saa vaania, jahdata ja lopulta napata ”saaliinsa”, mahdollistavat saalistuskäyttäytymistä.

🐾 Kiipeile ja tarkkaile. Korkeat raapimapuut, tasot ja ikkunapaikat lisäävät käytettävissä olevaa tilaa ja tarjoavat tähystyspaikkoja.

🐾 Raavi. Kissalla pitää olla sopivia paikkoja kynsimiseen ja raapimiseen.

🐾 Etsi. Ruokaa voi piilottaa eri paikkoihin ja käyttää aktivointileluja, jolloin syöminenkin voi sisältää etsimistä ja ongelmanratkaisua.

🐾 Piiloudu. Kissa tarvitsee turvallisia paikkoja, joihin se voi vetäytyä.

🐾 Anna kissan valita. Vuorovaikutuksen ihmisen kanssa pitäisi olla positiivista ja ennakoitavaa, eikä kissaa pidä pakottaa seurustelemaan silloin, kun se haluaa olla rauhassa.

🐾 Huomioi hajut. Kissalle tuttu hajumaailma on osa sen turvallisuuden tunnetta.

🐾 Ulkoile turvallisesti, jos kissa siitä nauttii. Valjaat, turvallinen ulkotarha tai kissaturvallinen parveke voivat tuoda ulkomaailman virikkeitä kissan elämään ilman valvomattoman ulkoilun kaikkia riskejä.

Ehkä vastakkain eivät olekaan vapaus ja vankeus

Keskustelussa sisä- ja ulkokissoista rakennetaan helposti kaksi ääripäätä.

Toisessa on vapaa, onnellinen ja ”luonnollista” elämää elävä ulkokissa.

Toisessa neljän seinän sisälle vangittu sisäkissa.

Minusta vastakkainasettelu on väärä.

Kysymys ei ole siitä, tarvitseeko kissa liikuntaa, tutkimista, saalistamista jäljittelevää toimintaa, kiipeilyä ja virikkeitä.

Tarvitsee.

Kiinnostavampi kysymys on:

Miten kissalle voidaan tarjota mahdollisimman rikas ja lajityypillinen elämä ilman, että sen turvallisuus jätetään sattuman varaan?

Yhdelle kissalle siihen voi kuulua valjasretkiä metsään. Toinen nauttii ulkotarhasta. Kolmas tarkkailee lintuja verkotetulta parvekkeelta.

Ja joku Debbie makaa mieluummin omalla tutulla reviirillään, tarkkailee maailmaa ikkunasta ja suhtautuu syvästi epäluuloisesti ihmiseen, joka on erehtynyt käyttämään liikaa hajuvettä.

Hyvä kissanelämä ei ehkä tarkoita mahdollisimman suurta reviiriä.

Ehkä se tarkoittaa maailmaa, jossa kissa saa olla mahdollisimman paljon kissa – ilman että sen tarvitsee selvitä hengissä yksin.

---

Lähteet

Tan, Sarah M. L., Stellato, Anastasia C. & Niel, Lee (2020): Uncontrolled Outdoor Access for Cats: An Assessment of Risks and Benefits. Animals 10(2), 258. Tutkimuskatsaus käsittelee valvomattoman ulkoilun hyötyjä ja riskejä sekä sisäympäristön virikkeellistämistä.
DOI: 10.3390/ani10020258.

Ellis, Sarah L. H. ym. (2013): AAFP and ISFM Feline Environmental Needs Guidelines. Journal of Feline Medicine and Surgery 15(3), 219–230. Suosituksissa esitellään hyvän kissaympäristön viisi peruspilaria, kuten turvalliset paikat, saalistuskäyttäytymisen mahdollistaminen ja hajumaailman huomioiminen.
DOI: 10.1177/1098612X13477537.

Feline Veterinary Medical Association (2025): Meeting the physical and emotional needs of indoor cats position statement. Journal of Feline Medicine and Surgery. Kannanotto korostaa, että sisäkissan ympäristön tulee täyttää kissan fyysiset, emotionaaliset ja kognitiiviset tarpeet.
DOI: 10.1177/1098612X251353656.

Bristol Cats -tutkimus: Mortality and life table analysis in a young cohort of pet cats in the UK. Tutkimuksessa liikenneonnettomuus oli yleisin kuolinsyy tutkimuksen enintään kahdeksan vuotiailla kissoilla. https://journals.sagepub.com/doi/10.1177/1098612X251314689

SEY Suomen eläinsuojelu: Kissan käyttäytymistarpeita tukeva koti. SEY suosittelee kissan ulkoiluttamista valvotusti esimerkiksi valjaissa tai ulkotarhassa ja käsittelee kissan lajityypillisiä käyttäytymistarpeita.

SEY Suomen eläinsuojelu: Kissakriisi – usein kysytyt kysymykset. SEY toteaa, että ulkoilu voi olla kissalle hyväksi, kun siihen on totutettu yksilöllisesti, mutta ulkoiluun tottumattomalle aikuiselle kissalle se voi aiheuttaa voimakastakin pelkoa.